24. vrk - Väristä asiaa

Tuolla jossain Facebookin ihmeellisessä maailmassa käydään kuumaa keskustelua bordercollieiden väreistä ja siitä saako tietyn väristä pentua itselleen edes toivoa. Itse jotenkin näkisin tämän asian niin, että joka ikinen terveellä maalaisjärjellä varustettu pennunostaja on ottamassa itselleen mahdollisimman sopivaa yksilöä, jolloin värillä ei ole väliä MUTTEI minusta ole kummallista se, että meillä jokaisella on omat esteettiset mieltymyksemme. Yksi tykkää blue merlestä, toinen ei siitä niin välitä. Yksi tykkää klassisesta värityksestä, toinen tykkää tummanaamaisista, kolmas split facesta tai jostain ihan muusta. Vaikka ulkonäöllä tai värillä ei varmaankaan ole minkään valtakunnan merkitystä, jos pentu on muutoin sopiva, niin kai sitä toivoisi sen edes jossain määrin silmää miellyttävän. Joku olikin keskusteluun kommentoinut, että jos siitä ei tulekaan hyvä vaikkapa paimennukseen (tai mihin muuhun tahansa lajiin), onhan se kiva, että sitä on kiva edes katsella. :P

Minulla on omat tytöt olleet hyvin tummia väritykseltään. Tähän teki nyt poikkeuksen laumani nuorimmainen. Kieltämättä meni aikansa ennen kuin silmä tottui Briehin itseensä ja hänen sisaruksiin, jotka ovat kaikki melko isoilla valkoisilla kauluksilla ja läpipäänpiirroilla varustettuja. Mutta tehkäämme nyt sitten väristä asiaa, vaikka se tuntuu olevan välillä todellinen bordercolliemaailman taboo. Tosiasiassa minulla ei ole kyllä ollut tapana blogeissani kertoa mitä värejä on ollut odotettavissa mutta tehdäänpä nyt poikkeus. Saapa nähdä saammeko tästä postauksesta pian luetuimman tekstin... ;) (Muoks. 20.6.2016, Hassua mutta totta. Tämä teksti on nyt tällä hetkellä luetuin teksti koko blogissa.)

Anadune-tietokannan mukaan tästä yhdistelmästä on odotettavissa 47 %:n todennäköisyydellä australianpunaisia, 42 %:n todennäköisyydellä mustavalkoisia ja 11 %:n todennäköisyydellä sinivalkoisia. Koska Superin ja Rossin kaikki kahdeksan Äksöniä on mustavalkoisia,  en oikein tahdo uskoa, että Super kantaisi dilute-geeniä, vaikkakin Anadunen mukaan Superilla on 89 %:n todennäköisyys kantaa dilute-geeniä. Rossilla on siis entuudestaan kolme sinivalkoista jälkeläistä, joten on itsestäänselvää, että Ross itse kantaa dilute-geeniä. Dilute-geenillä tarkoitetaan "haalistusgeeniä". Se vaikuttaa koiran pääväriin haalentavasta siten, että esim. mustasta dilute-geenillä tulee ns. sininen eli harmaa ja ruskeasta lila jne. Heille, jotka eivät ole perillä näistä väriasioista, kerrottakoon, että bordercollieissa on useita värejä, jotka tulevat ilmiasuun vain jos pentu sattuu saamaan molemmilta vanhemmilta samaisen "värigeenin". Näin ollen kaksi täysin mustavalkoista vanhempaa voi saada niin sinisiä, australianpunaisia, ruskeita ja/tai tricolour pentuja ulos. Sen sijaan esim. merle-väritys ei ole "piilevä" ominaisuus ts. merleä voi tulla ulos vain jos jompikumpi vanhemmista on merle. Merle tosin voi peittyä soopelin ja minun käsitykseni mukaan myös australianpunaisen alle, jolloin Superin ensimmäiseen pentueeseen syntynyt, Lova alias Punakettu (joka muuten eilen teki taas huiman makeita metallihyppynoutoja Vihtavuoressa), voisi periaatteessa olla myös merle. Tämä siksi, että Lovan isä on merle. Jos väriasiat kiinnostavat, voit lukea niistä lisää Marjo Saukkoriipin sivuilta.

Anadunen mukaan odotettavissa voisi olla vaikka tällainen värisuora :)

Itse jotenkin uskoisin, että värin puolesta mennään fifty-sixty-linjalla aivan kuten meni Superin siskon, Ronjan (joka muuten tänään nousi kolmosiin hienolla voittonollalla! Onnea Tuija ja Ronja! Niin huikeeta!) ja Dennisin Christmaanien kohdalla. Pentueeseen syntyi kuusi pentua, kolme tyttöä ja kolme poikaa, joista kolme oli (ovat kyllä edelleen) mustavalkoisia ja kolme punavalkoisia.

Pentueen kuvallinen sukutaulu Anadunesta kopsattuna

Lasketutin muuten Anadunessa pentueen sukusiitosprosentin, joka oli niinkin "huima" kuin 6 % 12 sukupolvella. KoiraNetissä pentueen sukutaulusta löytyy koiria jokaisesta lokerosta aina kuudenteen sukupolveen, jolloin sukusiitosprosentti jää niinkin alhaiseksi kuin 0,34. Korella Voodoo Drummer "Vili" (linkit ovat Pikkupaimenen-sivuille) on nyt yksi kolmesta sukutaulussa kahteen kertaan esiintyvistä sukulaisista. Vili on Superin äidin, Nancyn, äidin, Colan, isä eli löytyy Superin puolelta neljännestä sukupolvesta. Vili löytyy myös Laikon isän, Cheron, takaa mutta vasta kuudennesta sukupolvesta. Toinen näistä on Trumagik Tartan Scott "Scottie" ja kolmas Borderfame Bravo "Bracken". Scottie ja Bracken löytyvät pentueen viidennestä ja/tai kuudennesta sukupolvesta, joten en nyt lähtisi puhumaan varsinaisesta linjauksesta. :)