35. vrk - Juhannusneidon juhannustaiat

Meillä juhannus on mennyt ihan kotosalla lähinnä viidakon tähtösiä leikkien eli pihatöissä. Ikuisuusprojektini takapihamme kunnostuksen suhteen etenee hitaasti mutta varmasti!

Perjantaina illasta kävelimme tyttöjen kanssa Laukaan satamaan. Ajatuksena oli hetki istua rannalla rauhassa ja kuunnella laineiden liplatusta mutta toisin kävi. Laukaan satamassa rokki soi ja nauru raikui. Menimme joka tapauksessa rannalle hetkeksi istumaan. Eivätpä cover bandin rallatus ja jussinviettäjien juhlinta tyttöjäni häirineet. Moni ohi kulkenut ihasteli tyttöjäni.

Super kävi uimassa pari kiekkaa ja sitten kieri hiekassa. Ajatteli vissiin tehdä vähän juhannustaikoja masuasukeilleen tai jotain... :P

Kun kuvaa katsoo tarpeeksi läheltä, näkee Superin kokovartalonaamion.

Enkö olekin nyt kaunis, mami?

Ruokaa menee nyt alas 6 dl päivässä (menisi toki enemmänkin). Syötän nyt alkuun Royal Caninin Starteria. Se on hyväksi todettu tiineysajan ruoka. Pennuille tulen syöttämään näillä näkymin Brit Carea. E-pentueeni onkin tähän mennessä ainoa pentue, joka on syönyt Brit Carea pentuna - sekoitettuna tosin ProPlanin kanssa. 

31. vrk - Voi sun...

...Super ja Laiko minkä teitte. :) Kävimme tosiaan tänään tiineysultrassa. Superinhan uuma on edelleen lähes normaali, minkä vuoksi olin melko epävarma Superin tilanteesta. Merkkejähän on toki ollut ilmassa mutta ei niihin aina ole voinut luottaa. Täytyy myöntää, että minua jännitti niin paljon, että kädet tärisivät. Eläinlääkärin laitettua ultran Superin vatsalle, näyttöruutuun pamahti heti pari pentua. Kun eläinlääkäri liikutti anturaa, näkyi vielä pari lisää. Tarkkaa lukumäärää eläinlääkärimme ei edes yrittänyt arvioida ja tosiaan tässä vaiheessa tieto siitä, että siellä on useampi, riittää. Tiedän voivani ruokkia Superia normaalisti ilman, että tarvitsisi pelätä pentujen kasvavan liian suuriksi. Menemme toki myöhemmin vielä röntgeniin. Painoa Superille oli kyllä tullut, sillä tyttö painoi 20,2 kg. 

Pari Ällää kuvassa 

28. vrk - Hulinaviikonloppu takana

Meillä on ollut varsinainen hulinaviikonloppu. Ukkoni ja vanhimmainen pojistamme lähti Kangasalalle karting-kisoihin jo torstaina, joten olemme olleet koko viikonlopun tyttöjen ja kahden nuorimmaisen kanssa keskenämme. Sain kuitenkin eilen pojille hoitajan päivälenkin ajaksi. Kiia toki puuttui joukosta, sillä Kiia lähti lainakoiraksi SM Agility 2016 -joukkuekisaan aikaisin lauantaiaamuna. Tekivät muuten hienon nollaradan. Sinällään aika huikea tulos, kun ottaa huomioon, että Tiia ja Kiia ehtivät treenaamaan kolme kertaa ennen kisoja. Aloittivat sitten saman tien ÄsÄmmistä ja tekivät hienon nollan. Se ketä kiinnostaa voi ihastella Kiian ja Tiian menoa alla olevasta videosta. Onhan Kiia kuitenkin Superin siskopuoli, joten siinä mielessä liittynee tähänkin projektiin. ;)

Meidän viiden metsälenkki ei sujunut ihan täysin ongelmitta, sillä saimme niskaamme ukkosen. Onneksi koirat eivät olleet moksiskaan jyrinästä mutta minä olin. En todellakaan pidä ukkosesta korkeiden puiden siimeksessä. Olen kyllä tässä ollut aloittamassa taas uudestaan juoksuharrastustani mutta että kumpparit jalassa ukkosta pakoon... Täytyy todeta, että vaikka kastuimme litimäriksi, kahden kilsan juoksu metsässä pelasti meidän pahemmalta salamoinnilta. Piti sitten tytöt pöhöttimellä kuivata ennen eilisiä vieraita, että heidän olisi mukavampi silitellä kuivia koiria. :) Kotonamme (autosta puhumattakaan) haisi kyllä vahvasti märkä koira, mutta sille en sitten enää mitään mahtanut ja leipomani vadelmapiirakkakin meni piloille. Aina ei voi onnistua... Ei edes joka toinen kerta. :P

Tänään sen sijaan kävimme ensin poikien kanssa Keskiajan markkinoilla. Myös Brie pääsi ihmettelemään alpakoita, kanoja ja kukkoja, poneja, miekkailijoita, jousiampujia ja kaiken moista mukavaa. Sieltä kurvasimme kodin kautta Muurameen liikkurikurssille harjoituskoirakoiksi Kiian ja Superin kanssa. Super esitti jälleen kerran temppujaan. Istui mm. tunnarikapulan päälle, kun eihän sitä kapulaa voi korrektisti luovuttaa. Onneksi se on jo valio. :D Liikkurikurssilta päästyämme kurvasimme takaisin Laukaaseen ottamaan taas lisää vieraita vastaan. Tosin se visiitti jäi ikävä kyllä lyhyehköksi, kun välistä piti ajaa hakemaan keskimmäinen poika kaverisynttäreiltä. Touhua on siis riittänyt, mikä sinällään on ihan hyvä, jotta aika kuluisi nopeampaa keskiviikkoon...

Saimme tänään myös erinomaisia uutisia KV Rovaniemeltä, jonne Superin poika, Miku (Amazeme Against All Limits) osallistui. Tämä oli Mikun ja Sannan ihka ensimmäinen näyttely. Tosin pojan esitti Jenny ja hienosti esittikin, sillä Miku oli PU2 ja sai samalla ensimmäisen sertinsä. Paljon onnea Sannalle ja Joelille Mikun ensimmäisestä sertistä! Kiitos myös Jennylle pojan esittämisestä!

Miku KV Rovaniemellä PU2 ja SERT

Eilen olivat Jaana ja tytöt (Särmä, Amazeme Icy Chilly Champagne ja Liz, Amazeme Supreme Sensation) käyneet Tuijan sekä Superin pojan, Eikan (Amazeme Arctic Challenge) että Ruusan kanssa lenkillä. Jaana laittoi pari kuvaa Eikasta meidän FB-ryhmään ja täytyy todeta, että Superilla on kyllä mahdottoman komeita poikia. Eikö olekin? :)

Eikka-poika Porista
Kuva: Jaana Pajunen

24. vrk - Väristä asiaa

Tuolla jossain Facebookin ihmeellisessä maailmassa käydään kuumaa keskustelua bordercollieiden väreistä ja siitä saako tietyn väristä pentua itselleen edes toivoa. Itse jotenkin näkisin tämän asian niin, että joka ikinen terveellä maalaisjärjellä varustettu pennunostaja on ottamassa itselleen mahdollisimman sopivaa yksilöä, jolloin värillä ei ole väliä MUTTEI minusta ole kummallista se, että meillä jokaisella on omat esteettiset mieltymyksemme. Yksi tykkää blue merlestä, toinen ei siitä niin välitä. Yksi tykkää klassisesta värityksestä, toinen tykkää tummanaamaisista, kolmas split facesta tai jostain ihan muusta. Vaikka ulkonäöllä tai värillä ei varmaankaan ole minkään valtakunnan merkitystä, jos pentu on muutoin sopiva, niin kai sitä toivoisi sen edes jossain määrin silmää miellyttävän. Joku olikin keskusteluun kommentoinut, että jos siitä ei tulekaan hyvä vaikkapa paimennukseen (tai mihin muuhun tahansa lajiin), onhan se kiva, että sitä on kiva edes katsella. :P

Minulla on omat tytöt olleet hyvin tummia väritykseltään. Tähän teki nyt poikkeuksen laumani nuorimmainen. Kieltämättä meni aikansa ennen kuin silmä tottui Briehin itseensä ja hänen sisaruksiin, jotka ovat kaikki melko isoilla valkoisilla kauluksilla ja läpipäänpiirroilla varustettuja. Mutta tehkäämme nyt sitten väristä asiaa, vaikka se tuntuu olevan välillä todellinen bordercolliemaailman taboo. Tosiasiassa minulla ei ole kyllä ollut tapana blogeissani kertoa mitä värejä on ollut odotettavissa mutta tehdäänpä nyt poikkeus. Saapa nähdä saammeko tästä postauksesta pian luetuimman tekstin... ;) (Muoks. 20.6.2016, Hassua mutta totta. Tämä teksti on nyt tällä hetkellä luetuin teksti koko blogissa.)

Anadune-tietokannan mukaan tästä yhdistelmästä on odotettavissa 47 %:n todennäköisyydellä australianpunaisia, 42 %:n todennäköisyydellä mustavalkoisia ja 11 %:n todennäköisyydellä sinivalkoisia. Koska Superin ja Rossin kaikki kahdeksan Äksöniä on mustavalkoisia,  en oikein tahdo uskoa, että Super kantaisi dilute-geeniä, vaikkakin Anadunen mukaan Superilla on 89 %:n todennäköisyys kantaa dilute-geeniä. Rossilla on siis entuudestaan kolme sinivalkoista jälkeläistä, joten on itsestäänselvää, että Ross itse kantaa dilute-geeniä. Dilute-geenillä tarkoitetaan "haalistusgeeniä". Se vaikuttaa koiran pääväriin haalentavasta siten, että esim. mustasta dilute-geenillä tulee ns. sininen eli harmaa ja ruskeasta lila jne. Heille, jotka eivät ole perillä näistä väriasioista, kerrottakoon, että bordercollieissa on useita värejä, jotka tulevat ilmiasuun vain jos pentu sattuu saamaan molemmilta vanhemmilta samaisen "värigeenin". Näin ollen kaksi täysin mustavalkoista vanhempaa voi saada niin sinisiä, australianpunaisia, ruskeita ja/tai tricolour pentuja ulos. Sen sijaan esim. merle-väritys ei ole "piilevä" ominaisuus ts. merleä voi tulla ulos vain jos jompikumpi vanhemmista on merle. Merle tosin voi peittyä soopelin ja minun käsitykseni mukaan myös australianpunaisen alle, jolloin Superin ensimmäiseen pentueeseen syntynyt, Lova alias Punakettu (joka muuten eilen teki taas huiman makeita metallihyppynoutoja Vihtavuoressa), voisi periaatteessa olla myös merle. Tämä siksi, että Lovan isä on merle. Jos väriasiat kiinnostavat, voit lukea niistä lisää Marjo Saukkoriipin sivuilta.

Anadunen mukaan odotettavissa voisi olla vaikka tällainen värisuora :)

Itse jotenkin uskoisin, että värin puolesta mennään fifty-sixty-linjalla aivan kuten meni Superin siskon, Ronjan (joka muuten tänään nousi kolmosiin hienolla voittonollalla! Onnea Tuija ja Ronja! Niin huikeeta!) ja Dennisin Christmaanien kohdalla. Pentueeseen syntyi kuusi pentua, kolme tyttöä ja kolme poikaa, joista kolme oli (ovat kyllä edelleen) mustavalkoisia ja kolme punavalkoisia.

Pentueen kuvallinen sukutaulu Anadunesta kopsattuna

Lasketutin muuten Anadunessa pentueen sukusiitosprosentin, joka oli niinkin "huima" kuin 6 % 12 sukupolvella. KoiraNetissä pentueen sukutaulusta löytyy koiria jokaisesta lokerosta aina kuudenteen sukupolveen, jolloin sukusiitosprosentti jää niinkin alhaiseksi kuin 0,34. Korella Voodoo Drummer "Vili" (linkit ovat Pikkupaimenen-sivuille) on nyt yksi kolmesta sukutaulussa kahteen kertaan esiintyvistä sukulaisista. Vili on Superin äidin, Nancyn, äidin, Colan, isä eli löytyy Superin puolelta neljännestä sukupolvesta. Vili löytyy myös Laikon isän, Cheron, takaa mutta vasta kuudennesta sukupolvesta. Toinen näistä on Trumagik Tartan Scott "Scottie" ja kolmas Borderfame Bravo "Bracken". Scottie ja Bracken löytyvät pentueen viidennestä ja/tai kuudennesta sukupolvesta, joten en nyt lähtisi puhumaan varsinaisesta linjauksesta. :)

22. vrk - VSP Super

Olin tässä aikaisemmin keväällä ilmoittanut tytöt KR Alavuudelle - mukaan lukien Superin, koska juoksujen olisi pitänyt alkaa vasta tämän kuun lopulla. Koska eilen mahdollisia vuorokausia oli takana vasta 21, päätin kuitenkin ottaa tytön mukaan. Ulkonäyttelyissä erilaisten pöpöjen leviäminen on epätodennäköisempää mutta varuilta pyrin pitämään kaikki tytöt erillään muista koirista. Sama pätee tuleviin näyttelyihin. Jos olisi nyt sisäkausi menossa, en varmaan edes veisi laumani muita koiria näyttelyihin tai muihinkaan kisoihin. Tosin tätä nyt kun kirjoitan, muistin, että himskatti olimmehan me Kiian kanssa lauantaina Jattilassa rally-tokokisoissa. Minulla oli myös Brie mukana, joka kävi kyllä nuuskuttelemassa muita koiria... Pitääpä muistaa olla nyt jatkossa tarkempi. Onneksi meillä ei kyllä nyt ole kiikarissa kuin pari näyttelyä, joista kumpaakaan Super ei ole osallistumassa. Eilinen oli siis tälle vuodelle Superin ensimmäinen ja viimeinen näyttely. Siis jos Super ultrataan tiineeksi (karmeaa jossittelua koko ajan mutta parempi olla nuolaisematta ennen kuin tipahtaa). Muussa tapauksessa pitänee ilmoittaa tyttö muutamiin kekkereihin, kun kerran sen verran hyvin meni eilenkin. Super tosiaan oli eilen PN1 ja VSP. Vähän vaisusti Super kyllä esiintyi mutta onneksi se ei nyt tällä kertaa haitannut. Eiväthän näyttelyt mitään juoksukilpailuja ole. Meiltä oli neljä tyttöä kehässä ja me veimme paras narttu -kehässä kolme ensimmäistä sijaa sekä kaikissa luokissamme luokkavoiton sekä veteraaniluokssa kaksoisvoiton (vetskunarttuja oli kuitenkin paikan päällä neljä). :) 

Vasemmalta oikealle PN3 ja SERT-koira Siru, PN2 ja ROP VET Kiia sekä PN1 ja VSP Super

Super on nyt ollut todella vaisu. Minulla muut tytöt Nämppää ja Superia lukuun ottamatta ovat yleensä olleet näillä päivillä todella huonosyömäisiä. Super kun on sen verran ahne koira, ei hän malta olla syömättä, vaikka olo olisi vähän huonompi. Otin nyt sitten pentu-NEUta sulamaan, vaikka ihan tavan nappula (tai itse asiassa ihan mikä vaan) menisi joka tapauksessa alas. Varmaan tekisi hyvää syödä jotain helpommin sulavaa tässä vaiheessa.

Väsynyt reissulainen

Lueskelin Superin kahta aikaisempaa pentublogia ja niiden mukaan Super on ollut alkutiineydestä todella väsynyt ja vetäytynyt omiin oloihinsa. Se on myös putsaillut itseään todella ahkerasti. Jospa sittenkin meillä olisi pieniä koiravaaveja tuloillaan... Voi kun olisi. <3 Miten maltan odottaakaan ultraan saakka tai saatika itse h-hetkeen.

Ai niin... Last but not least, Superin FI TVA -arvo on nyt vahvistettu. Jei! Puhuin juuri serkkuni kanssa ja sanoin, että kaipa sitä pitää sitten muutamassa kokeessa käydä mahdollisten pentujen jälkeen ihan sillä, että kisaaminen ilman suurempia paineita voisi olla varsin eheyttävä kokemus meille molemmille. :P

Siellä se nyt sitten seisoo, Superin FI TVA -arvo Koiranetissä nimittäin.

18. vrk - Tokoilua punaketun kanssa

Eilen kävimme tokoilemassa Jonnan ja Lovan kanssa Vihtavuoressa. Super sai kyllä vain seurata tyttönsä treenejä sivusta mutta oli ihan pakko tulla tänne kehumaan, kuinka hienosti Lova teki erittäin vauhdikkaita luoksetuloja hienoilla stopeilla ja entäpä ne noudot! Huh, kyllä tykkäsin! Niistä ei tekemisen meininki puuttunut mutta niin, ettei Lova saalistanut kapulaa. Voin toki olla vähän jäävi mitään sanomaan Superin tytön tokoilusta mutta kaikki minut tuntevat tietävät, että annan kyllä rakentavaa palautetta myös kasvatinomistajille, jos sellaiseen on tarvetta. Harmittaa, etten tajunnut kuvata Lovan tokoiluja. Tyttönen on muuten muuttamassa Ruotsiin syksyllä. Saapa nähdä, tuleeko Lovasta ensimmäinen Amazeme SE TVA. Se kuulemma olisi tavoitteena. ;)

Lova 7-viikkoisena - voi noita aikoja! <3

Itse Superista sen verran, että eilen Super läähätteli illasta. Oiskohan kiinnittymisvaihe menossa? Muistelisin, että aikaisemminkin Super on näillä tiennoilla läähätellyt yhtenä iltana... tai sitten se on vain sattumaa. Ahkera putsaaminenhan on edelleen jatkunut, joten voisin melkein väittää, että meillä on tiettyjä merkkejä ilmassa. Huom! voisin...

17. vrk - Leppoisaa tai sanoisinko lupsakkaa menoa

Viikko on hurahtanut hurjan nopeasti. Viikonloppu meni lakkiaisten ja näytelmien merkeissä. Superin äiti, Nancy, juoksi itsensä ROPiksi sekä ROP VETiksi että isoissa kehissä BIS VET 2:ksi toistamiseen KR Jämsässä. Saimme hienon, ison ruusukkeen, jossa seisoo JÄMPSÄ KR 5.6.2016. Kyllä kannatti lähteä Laukkaasta asti Jämpsään, vaikka keli oli aivan karmea. Kotiin tultuamme Super makoili jaloissa murjottaen. Vastuuntunnotonta mammakoiran laiminlyöntiä. Yksin kotona täysin vääränrotuisen shelttivahvistuksemme kanssa koko pitkän päivän...

Tällä ruusukkeella alkaa olla jo keräilyarvoa :)

Viime viikolla saimme Superin ja Rossin Äksöneistä ensimmäiset terveystulokset: Ellillä on A/A-lonkat, 0/0-kyynärät, 0/0-polvet, silmät ja olat olivat myöskin puhtaat kuten myös selkä. Ainoa miinusmerkki näissä super hienoissa tuloksissa oli se, että Ellillä on symmetrinen välimuotoinen lanneristinikama eli LTV2. Sinällään tulos ei yllättänyt, sillä Äksöneiden molemmilla vanhemmilla on entisestään muutama jälkeläinen, joilla on todettu muutoksia kyseisessä nikamassa. Rossin kuudestatoista kuvatusta pennusta kahdeksalla on LTV0, kolmella LTV1, nyt yhdellä LTV2 ja yhdellä LTV4. Kolmelta kuvatuista ei ole lausuttu LTV:tä. Superin viidestä LTV-kuvatusta jälkeläisestä kahdella on LTV1, kahdella LTV0 (näistä toinen tulos tosin epävirallinen) ja yhdellä LTV2. Laikon ensimmäisen pentueen ensimmäisenä kuvatulla tytöllä on myöskin LTV1, joten voi olla, että tässä yhdistelmässä riski tulee molemmilta puolilta mutta yhtä hyvin voi olla, että se tulee vain toiselta puolelta tai parhaimmillaan ei kummaltakaan puolelta. Ikävä kyllä meillä ei tällä hetkellä ole tämän enempää tietoa Laikon puolen muista lähisukulaisista. Laikon veljellä, Redillä, on Superin äidin eli Nancyn täyssiskon, Shadyn, tyttären, Frescon (Shadoway's Final Fantasy), kanssa viisi pentua, joista vain kaksi on toistaiseksi kuvattu. Näistä toiselta on kyllä lausuttu LTV ja tuloksena 0 mutta ei siitä voi vielä hirveän varmoja johtopäätelmiä vetää ja shampanjapulloja aukaista... Ainahan se niin menee, että mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän kaikkea mahdollista löytyy. Tieto tosiaan lisää tuskaa. Helpompaa tavallaan olisi, kun ei tutkisi ja rätkisi menemään silmät ummessa onneensa uskoen. Ovathan ne x-rotuisetkin puhdasrotuisia terveempiä. Ainakin jos on uskominen vanhaan viidakon sanontaan ja miksei olisi uskominen, sillä en ole koskaan kuullut Mustanaamion valehdelleen.

Ellin kuvannut eläinlääkäri oli korostanut, ettei tulos tule millään muotoon vaikuttamaan koiran elämään tai harrastusmahdollisuuksiin. Olen kyllä hänen kanssaan samaa mieltä, sillä tiedän eräänkin vanhemman bordercollien, jolla on epävirallisesti lausuttu LTV2 ja joka on kisannut neljässä eri lajissa ja joka potkii edelleen erinomaisesti eteenpäin LTV2:staan huolimatta. Ensi kuun alussa viisi Äksöniä on menossa kuviin. Toivottavasti saamme vähintään yhtä hyviä tuloksia myös Weetiltä, Mikulta, Eikalta, Tyyneltä ja Astalta.

Maanantai-illan lenkkiseura

Ultrankin olen nyt varannut. Se on aamusta 22.6. Saapa nähdä, kantaako rva Mielensäpahottaja rakkaudenhetelmiä vai ei. Voi kun kantaisi. Kantaisi vieläpä sitä minun viidettä Queeniä. Jotenkin haluaisin uskoa Superin olevan tiineenä, sillä rva Mielensäpahottaja on ollut kaiken kaikkiaan todella rauhallinen. Eihän se yleensäkään riehu mutta nyt rauhallisuus kotioloissa korostuu. On jopa vetäytynyt omiin oloihinsa. Meillä kun on nyt käynyt ihmisiä tutustumassa koiriimme sekä meihin kaksijalkaisiin, niin hyvä siinä on sanoa, että kyllä se Super omansa osaa. Antaa itsestään niin laimean kuvan, ettei kukaan enää usko mitä sanon. :P Apropoo, yhdestä asiasta en ainakaan ole palturia puhunut, kun siitä on ihan sinistä valkoisella Kennelliiton sivuilla. Uskokaat tai älkäät, rva Mielensäpahottajan omistaja on nykyään rva Ylituomari. :)

Pitkäaikainen uurastukseni on tuottanut tulosta!

10. vrk - Superilla on jotain asiaa

Superilla on selkeästi jotain asiaa minulle. :) Mahdollinen tiineys on vasta niin alussa, etten voi väittää näkeväni selkeitä merkkejä ilmassa. Koska en myöskään halua intoilla liikaa, yritän ajatella mahdollisten muutosten käyttäytymisessä johtuvan jostain muusta. Superhan on super ahne koira - aina. Nyt se kyllä taas korostuu. Super on myös jotenkin rauhallisempi mutta se varmaan johtuu näistä ilmoista. Super myös pesee itseään normaalia enemmän mutta eikös ne aina pese?

Tämä on lähtötilanne